Historian opiskelutekniikka

Yliopisto-oppiaineiden joukossa historia on siitä erikoinen, että teoreettisen hahmottelun sijaan se käsittelee lähtökohtaisesti todellista maailmaa. Maailmaa, joka on usein toisenlainen nykyiseen verrattuna, mutta josta pystyy hahmottamaan nykyisyyden rakennuspalikoita tuhansien vuosien jatkumoidenkin kautta.

Oma viehätykseni alku historiaan on helppo ajoittaa. Olin noin seitsenvuotias, kun äitini osti kirjasarjan, jossa oli vuorollaan eri kouluaineiden sisältöjä kuvitettuina joka sivun osalta. Olin edennyt assyrialaiseen sotavaljakkoon asti, kun selvisi, että toisessa ajassa on toisenlaisia maailmoja ja aivan erilaista elämää kuin omat seitsemän vuottani olivat ehtineet paljastaa.

Mielenkiinto

Toismaailmaisuus ja oikeiden ihmisten teot, jotka heijastuvat ikuisesti halki ajan ovat siis aina kiehtoneet.

Seuraava historia-aiheinen ilmestykseni oli, kun opintotiellä alkoi historian opetus. Koululla ei siis oltukaan vaan kuluttamassa liikaa vapaa-aikaa istuen, vaan myös se opetus saattoi olla hyvinkin mielenkiintoista.

Kolmas historian kautta itselleni tullut uusi ulottuvuus oli, kun koulussa tuli vastaan ensi kertaa varsinainen esseekoekysymys. En pysty esseetä kirjoittamaan esimerkiksi sorakaupan moreenipitoisuudesta, mutta historian esseessä oli heti todella helppoa hahmotella oppimaansa paperille oleelliseen keskittyen. Sama haaste piilee myös historian opiskelutekniikassa.

Neljäs ulottuvuus oli taas, kun opin kuinka historiaa opiskellaan tehokkaasti. Sitä taitoa, kun ei koulussa välttämättä edes opeteta vaikka koealueet voivat olla hyvin laajoja, kuten kauppiksen kokeessa.

Hahmottelu

Historiassa tietoa on osattava jakaa helpommin omaksuttavaan muotoon. Jos koitat hahmottaa esimerkiksi viimeisen 10 000 vuoden tapahtumia yksittäisinä väitteinä, siinä hyvin helposti jää opettelematta se keskeinen tietorunko, josta palkitaan lähtökohtaisesti kaikissa kokeissa pisteillä.

Koealuetta tekee helpommaksi itselleen esimerkiksi jaottelemalla aikakaudet erikseen. Kuten vaikkapa korkeakulttuurien syntyyn, antiikkiin, varhaiskeskiaikaan, sydänkeskiaikaan, myöhäiskeskiaikaan, uuden ajan alkuun sekä teollistuvaan maailmaan.

Käytännössä jokainen historian aikakauden peruskirja piirteet sisältää vähintään valtaosan lukiokirjojenkin mainitsemista keskeisimmistä ilmiöistä. Jos osaat hyvin kunkin aikakauden ominaispiirteet olet jo hyvin pitkällä oppimisessa.

Mikä selittää, kuinka sain vuoden 2020-etäkokeessa lukiokirjoja avaamattakaan yhtä vaille oikein kaikki sen kokeen historian kysymykset. Se yksi väärin mennytkin kaatui päättelyssä epäonnistumiseen, eikä siihen, että vaihtoehdot olisivat olleet äärimmäistä triviaa tai ettei muita monivalintaväitteitä olisi pystynyt tiedollaan poissulkemaan tehokkaasti.

Jos eri aikakaudet osaa hyvin valintakokeen monivalintaväitteiden virheellisten väittämät, jotka tietämätön voi kokea pelkkänä triviana, näyttäytyvät hyvin selkeästi väärinä. Historian erityispiirteenä onkin jatkuva oppimiskynnyksen ylityksen vaade, jotta pystyy ylipäätään  hahmottamaan ja ajoittamaan kontekstia väitteissä. Ilman tietoa ja tutustumista on käytännössä mahdoton sanoa mitään aiheiden tiimoilta, jolloin historian kysymykset voivat näyttäytyä vaikeampina kuin millainen se eri aikakausien ja ilmiöiden peruskysymyksistä useasti koostuva historian kysymyslista todellisuudessa olisi tietäjälle ollut.

Lukiokirjat

Lukiokirjat on myös ajoittaista koristetekstiä vaille kirjoitettu hyvin tiiviiseen muotoon verrattuna esimerkiksi yliopistoyleisölle tarkoitettuun yhtä aikakautta käsiteltyyn perusteokseen. Kaikki oleellinen tulee kuitenkin esiin vain, jos vain ymmärtää, mikä on tärkeää ja miksi se on nostettu esiin.

Koska vain oleellinen on alkuun tärkeää on hyvin lyhyessä ajassakin mahdollista opetella esimerkiksi yksittäisen aikakauden olennainen tietorunko. Kun se tietopohja löytyy, on myös helpompi ymmärtää irtonaisempia palasia ja kuinka ne liittyvät koko asiaan.

Historia on myös niin laaja kokonaisuus, että kerralla tuskin voi opetella kaikkea. Eikä kukaan varmaan ole oppinutkaan hyväksi historiassa opettelemalla kaikkea, vaan se tietämys koostuu eri lähteistä ja tietystä lukeneisuudesta. Oppimisprosessia edesauttaa, että ne palaset loksahtelevat uusia keskeisiä näkökulmia tunnistaessasi kohdalleen milteipä huomaamatta, kun alat ymmärtämään kuinka yksittäiset sivuhaarat liittyvät suurempaan kokonaisuuteen. Tai kuinka yksittäiset ilmiöt ovat muovanneet maailmaa ja ihmisten käsitystä maailmasta erilaiseksi kuin se aiemmin oli.

Vertailuun eri kirjasarjojen välillä taas en näe erityisemmin tarvetta, kun kokeessa ei ollenkaan erotella, minkä kirjoista pohjalta se kysymys on mahdollisesti laadittu. Aiemmin on voitu esimerkiksi ottaa kokonainen teema-kokonaisuus yhdestä kirjasta neljään eri monivalintaväitteeseen, joiden kanssa menee äkkiä vaikeaksi, jos ei ole koko kirjaan tutustunut. 

Koealue

Koealueen osalta sanoisin historian kurssista H1, että jo yleissivistyksen kannalta on koossa hyvin avartava kokonaisuus. Mikä auttaa hahmottamaan muutosta maailmassa monien eri aikojen ja ilmiöiden halki.

Esimerkiksi Euroopan erilainen asema vuosien aikana on sinällään kiehtova tarina, kuinka asetelmat voivat muuttua. Muutoksen mahdollisuuden ymmärtäminen auttaa kenties myös omaa tapaasi arvioida maailmaa ja sen mahdollisuuksia.

Koska näissäkin on kolmen kirjasarjan mitassa yli 500 sivua tekstiä yhteensä on tärkeää yrittää keskittyä oleelliseen. Oleellisen osan hahmottamiseen auttaa esimerkiksi Wikipedian ja vastaavien kiteytysten lukeminen kustakin aikakaudesta. Niitä kiteytyksiä voi verrata sitten kirjojen sisältöihin, jolloin on paljon helpompi jo sanoa miksi se on tärkeää. Tai miksi aikakausijaottelu on sellainen kuin se. Millainen muutos piilee esimerkiksi varhaiskeskiajassa, sydänkeskiajassa ja myöhäiskeskiajassa. Millaisten ominaispiirteiden vuoksi ne on jaoteltu niin?

William Shakespeare kirjoitti, että maailma on näytelmä, jossa jokaisen on näyteltävä osansa. Historian aikakaudet ovatkin kuin näyttämö, jossa aikakausivaihdoissa lavalle voi tulla uusi ihmisryhmä. Esimerkiksi porvariston esiinmarssin kautta pystyy ymmärtämään aikakausista yhtä, kun taas toisessa keskeisinä tekijöinä on muun muassa feodalismiin kytkeytyneitä ihmisryhmiä.

Ajoittaminen ja maantieto

Historian ymmärtämisen yksi avaintekijä on hahmottaa myös maantiedettä. Ei siis mitenkään ulkoa tai yksityiskohtaisesti, mutta maailmankartan tasolla. Esimerkiksi, millaisen maailmankaupan vuoksi koealue kääntää katsettaan pois Välimereltä uuden ajan alussa. Tai millaisena Eurooppa näyttäytyy varhaiskeskiajalla suhteessa muuhun maailmaan.

Google Mapsia voi esimerkiksi käyttää apuvälineenä maailmankartan hahmottamiseen, kunhan zoomaa riittävän kauas tästä ajasta.

Historiassa ajoittaminen merkitsee esimerkiksi tietoa vuosisadoista ja ajoituksista, joihin eri aikakaudet osuvat. Sekä osittain ymmärrystä myös tietyistä vuosikymmenistä, jos niissä piilee merkittävä muutos.

Longue duree-muutos eli pitemmän ajan kehityskulkujen ja keskeisten ihmisryhmien aseman havainnoiminen on toinen tapa hahmottaa kauppatieteen taloushistorian koealuetta. Koealue on täynnä suuria muutoksia, joiden kaiken merkityksen ihmiskunnan historiassa ymmärtäminen vaatii kuitenkin, että osaat kaikkien aikakausien ydinkohtia sen hyvin. Ilman kattavaa tietoa eri aikojen perusasioista ajassa liikkuminen menee hyvin vaikeaksi.

Longue duree-muutos eli pitemmän ajan kehityskulkujen ja keskeisten ihmisryhmien aseman havainnoiminen on toinen tapa hahmottaa kauppatieteen taloushistorian koealuetta. Koealue on täynnä suuria muutoksia, joiden kaiken merkityksen ihmiskunnan historiassa ymmärtäminen vaatii kuitenkin, että osaat kaikkien aikakausien ydinkohtia sen hyvin. Ilman kattavaa tietoa eri aikojen perusasioista ajassa liikkuminen menee hyvin vaikeaksi.

Tietämällä enemmän esimerkiksi eri aikakausia niin yhdistävistä kuin ilmenemismuodoiltaan erottavista teemoista, kuten siirtokunnat, pystyy hahmottamaan koealuetta myös teemojen kautta. Laajempi asioiden yhdistely helpottaa asioiden muistamista ja ymmärtämistä, mitä yksittäisten faktojen kautta herkästi katoaa koealueen laajuuteen.

Lukeneisuus

Historian opiskelun kannalta kannustaisin tiettyyn lukeneisuuteen. Se ei tarkoita, että pitäisi lukea mahdottomasti tai olla jo ennestään lukenut paljon. Tieto on keskitetysti internetissäkin hyvin tiiviissä muodossa jo Wikipedian aikakausihistorioissa odottelemassa. Jos aikakausien tärkeimmät ominaispiirteet osaa itseopiskelun kautta, tekee koko koealueesta itselleen paljon helpommin ymmärrettävän.

Tieto ei kuitenkaan siirry lukemalla lukijaansa kuin saavista kaatamalla, joten kokoaisin tärkeimpien aikakausien ja ilmiöiden kertauskysymyksistä itselleni kysymyslistan. Minkä avulla voi tehokkaasti niin kerrata kuin muodostaa käsitystään eri aikakausista. 

Eikä tarvitse varsinaisesti ulkoa opetella muistikortteja, riittää kunhan osaa esimerkiksi lukiokirjan pohjalta laatimaansa kysymykseen vastata. Jossei osaa, niin sekin on arvokasta tietoa opiskelustaan, kun se auttaa vähintään suuntamaan oppimistaan asioihin, joita ei vielä tiedä.

Lukiohistorian osaamisen vaadetta on kenties kasvatettu viimeisimmissä valintakokeissa, sillä että monivalintojen vastausvaihtoehtoja on sekoitettu entistä enemmän eri oppiaineiden välillä. Jos miettii sitä kannattaako olemattomalla tietopohjalla edes lähteä opiskelemaan historian oppikirjoja, niin siinä jättää helppojakin pisteitä pöydälle kuitenkin. 

Enkä usko, että kovin moni historiaa osaavaakaan voi lähteä hakemaan täydellistä sarjaa kymmenien monivalintaväitteiden aikapaine- ja päättelykokeessa. Jolloin jokaisella saadulla pisteellä vähintäänkin minimoi toisten osaamisesta tulevaa pistehyötyä.

Noin 1000 sivun, kuuden eri kirjasarjan oppikirjojen muodostamaa koealuetta ei ole myöskään mahdollista muistaa ulkoa kaikilta tiedoiltaan. Tehtävät on harhauttavaksi tarkoitetuilla virheellisillä väittämillään laadittu hyvin tarkkaa lukutaitoa ja keskittymistä vaativiksi, joten lopullinen päättely on, missä koe ja virheellisten monivalintaväitteiden poissulkeminen joko onnistuu tai ei.

Jos vastaava koealue olisi historian yliopistovalintakokeessa, vaatimus olisi että pystyisit tyhjästä tuottamaan esseekirjoituksen tällä tiedolla. Kauppakokeen valintakoetta helpottaa huomattavasti vertailussa, että kaikki tieto annetaan eteen ilmaisesti. Jolloin vaaditaan lähinnä ymmärrystä koko koealueen tärkeimmistä asioista. Mikä on yhä haastavaa. Eikä mikään muu kuin sen tiedon itseopiskelu suunnitelmallisesti ja tärkeisiin asioihin asioihin anna sitä tietoa.

Mutta hyvin mahdollista on tietysti oppia koealue nopeastikin. Valintakoe, kun osaltaan rajaa monivalintaväitteiden aiheita keskeisimpiin, aikakausia tuntevien hyvin ymmärtämiin ilmiöihin. Sekä lukiokirjojen eri teemoihin.

Opeteltu tieto on siitä kivaa, että sille ei ole merkitystä osasitko historiatietoa vielä lukiossa tai ylioppilaskirjoituksissa. Valintakokeessa sille merkitsee ainoastaan osaatko opetella laajan koealueen itsenäisesti niin hyvin, että ymmärrät monien väitteiden tasolla mikä kussakin väitteessä on väärää tai oikeaa.

Koealue

Yhteiskuntaopin taloustiedon YH2 -kirjojen avainsanatiivistelmähaku.

TaloustietoTalousmaailmaTalous ja politiikka

kauppis-Blogi

Kirjoituksiani kauppakorkeakoulun valintakokeesta ja siihen valmistautumisesta.

VastaustekniikkaOpiskelutekniikkaHistorian opiskelutekniikkaValmistautuminenKirjallisuusResursseja

äänikirjapalvelujen ilmaiset kokeilujaksot

Lukion taloustiedon kirjoja voi opiskella myös ääni- ja e-kirjapalveluiden avulla.

  Storytel.fi  BookBeat.fi  Nextory.fi

Kauppis.com sisältää kumppanuusmarkkinointilinkkejä, jotka on merkitty -tähdellä.

Sivutuloa kyselytutkimus-sovelluksella

Ansaitse lahjakortteja tai rahaa vastaamalla Kuluttajapaneelin kuluttajatutkimuksiin.

  Kuluttajapaneeli.fi

Kauppis.com sisältää kumppanuusmarkkinointilinkkejä, jotka on merkitty -tähdellä.

helpot opintopisteet

Löydä helpoimpien opintopisteiden eli noppien kurssit yliopiston, ammattikorkeakoulun ja lukion tutkinnon vapaasti valittaviin opintoihin Nopat.me-nettisivulta. MOOC-kurssit ovat kaikille avoimia ja ilmaisia.

Nopat.me